lauantai 25. tammikuuta 2014

Itseanalyysi - Uuden ruokakolmion noudattiminen

Valtion ravitsemusneuvottelukunta julkaisi vastikään uudet ravitsemussuositukset, jotka sisälsivät myös uuden lautasmallin ja ravintokolmion. Erilaisista dieeteista ja eri ruokien ravintoarvoista puhutaan tosi paljon. Nykyään kun koitan vähän enemmän harrastaa kestävyysurheilua, niin myös ravintoa tulee ajateltua aika paljon. Nämä suositukset ovat yleistyksiä, mutta luulen että nämä pätevät aika hyvin myös kuntoilijoihin.

Lueskelin läpi ravitsemissuosituksia ja uusia malleja ja aloin miettiä miten vaikeaa minulle olisi noudattaa noita malleja. Jotta pääsisitte kartalle, mitä niissä suunnilleen sanotaan, niin ravintokolmio antaa hyvän yleistyksen määristä miten eri ruokia tulisi syödä.

Oman syömiseni analyysiä lähden purkamaan kolmion alalaidasta. Hedelmien ja marjojen määrää olen tietoisesti lisännyt viime vuosina ja uskonkin, että pääsen aika lähelle tuota suositeltua osuutta ruuosta.

Kasviksissa ja vihanneksissa jään varmasti vähän alakanttiin. Salaattia tulee syötyä aika paljon, mutta monesti siinä on mausteena juustoa, joka siis nousee tuossa kolmiossa sattumat osuuteen. Eli salaattia tulee tarpeeksi, mutta salaatin lisät pitäisi jättää pois. Juurekset porkkanaa lukuunottaamatta jäävät ihan liian vähäisiksi.

Leivän osuus on nykyään aika lähellä oikeaa. Syön pääasiassa 100% täysjyväleipää, joten se osuu ainakin kohdalleen. Puuroa syön harvoin ja silloinkin siihen laitan rasvaa, joka ei ole hyvä juttu. Tosin rasvaa laitan leivän päällekin, joten ehkä puuroakin voisi syödän useammin. Mysliä söin pari vuotta aika paljon. Silloin tein sen aina itse, nyt sen syöminen ja tekeminen on taas jäänyt. Pitänee tehdä uusi annos, niin eiköhän se taas maistu.

Perunan ja riisin määrää olen opetellut pitämään kohtuu pienenä. Riisinä tulee kyllä käytettyä aikalailla valkoista versiota. En ole koskaan oppinut oikein pitämään täysjyväversiosta. Pitäisi ehkä taas koittaa ja opettaa lapset samalla. Yllättävän pieni tuo lisäkkeiden määrä koko ravinnosta kuitenkin pitäisi olla, verrattuna esimerkiksi kasviksiin.

Maitotuotteissa olen opetellut käyttämään pääasiassa pelkästään vähärasvaisia versioita ilman mitään mausteita. Käytänkin maustamatonta rahkaa ja jugurttia marjojen ja pähkinöiden kanssa monesti iltapalana. Vähärasvaisten maitotuotteiden määrä on varmasti aika lailla kohdillaan.

Pähkinöiden määrä lisäsin huomattavasti luettuani Racing Weight kirjan. Niiden ja oliiviöljyn kautta se ryhmä varmaan osuu aikalailla kohdalleen. Margariinia tulee käytettyä toisinaan ehkä vähän liikaa.

Kalaa syön liian vähän. Lisäksi kalavalikoima on pääasiassa lohta, tonnikalaa ja silloin tällöin kalapuikkoja. Hyvin harvoin pakasteesta kampelafileitä. Kanaa syön jonkin verran, mutta suositukset luettuani liian harvoin valitsen kanan jonkun lihan sijaan.

Lihan syönti lienee se yleinen ongelma miehillä, niin ainakin minulla. Lihaa syön leikkeleissä, jauhelihana ja kesällä sitten grillituotteina vähän liikaa. Yksi paha houkutus minulle on Helsingin keskustan nepalilaiset ravintolat ja erityisesti niissä saatavat lammasruoat ovat aivan liian hyvän makuisia minulle. Niitä tulee syötyä lähes kerran viikossa. Lihaa pitäisi syödä suositusten mukaan 500g viikossa. Veikkaan että se ylittyy minulla aika monella viikolla. Käytännössä se tarkoittaa ehkö kolme liha-ateriaa viikossa ja lisäksi leikkeleet siihen päälle. Se ei ole paljoa.

Nyt olen taas herkkulakossa, niin tuo sattumakohta pysyy minulla hyvin aisoissa. Edellinen herkkulakko kesti 500 päivää, joten niistä en nyt ole huolissani. Rasvaiset juustot ja pikaruoat (pizza ja hampurilaiset) ovat se ainoa pahe mitä sattumat kohtaa minulla menee. Kaiken muun olen taas jättänyt pois, kun muuten minulla ei pysy niissä kontrollia.

Juomapuolta tuohon kuvaan ei oltu tuotu, mutta suositukset kuuluivat suunnilleen, että puoli litraa maitoa, lasi mehua, ei sokerijuomia ja pääasiassa vettä juomaksi. Alkoholia saa juoda suositusten mukana miehet kaksi annosta ja naiset yhden annoksen päivässä. Noista vaikeimmin  saavutettavissa minulla on tuo kaksi alkoholiannosta päivässä. En kyllä millään pääse 14 annokseen viikossa.

Pitkän ja tylsän analyysin pohjalta, minun pitäisi vaihtaa lihaa juureksiin ja rajoittaa juuston käyttöä. Jos olisin tehnyt saman analyysin kolme vuotta sitten, ennen kuin aloitin kestävyyskuntoilija harrastukset, niin korjattavaa olisi ollut paljon enemmän. Paljon korjauksia olen jo tehnyt ja silti olisi vielä paljon korjattavaa. Ihan vielä selvyydeksi en ole siis ollut millään dieeteillä, vaan syönyt vaan järkevämmin, koska se on auttanut kuntoilussa ja parantanut oloa selkeästi. En ole koskaan oikein onnistunut dieeteissä, niin siksi en niihin usko.

Aika paljastava harjoitus tämä kuitenkin oli. Suosittelen kokeilemaan omaa analyysiä ja tekemään sen rehellisesti. Jokainen voi toki uskoa erilaisiin dieetteihin ja ruokavalioihin, mutta tuolla suosituksella ei voi mennä ainakaan pahasti pieleen.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

tiistai 31. joulukuuta 2013

Blogitekstien Sanapilvi 2013

Joka vuosi olen tehnyt sanapilven kaikista blogeistani. Siinä eniten esiintyvät sanat näkyvät isommalla ja vähemmän pienemmällä. Olen poistanut tavanomaiset partikkelit ja muut täytesanat, jotta sanapilvi olisi vähän järkevämpi.

Tässä Toisaalta blogin sanapilvi vuosimallia 2013:


Muiden blogieni sanapilvet löytyvät täältä: Kurheilua ja Web Wanderer.

Hyvää uutta vuotta 2014 kaikille!


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

maanantai 30. joulukuuta 2013

Katsaus blogiin vuodelle 2013

Tämä blogi on ollut mielessäni jo tosi kauan. Ensimmäisen kerran aloitin Toisaalta blogin jo vuosia sitten. Silloin en ollut oikein varma mitä siihen halusin kirjoittaa, joten silloin se jäi lyhyeen. Halu kirjoittaa ajatuksiani on säilynyt ja bloggaus on ollut minulle se henkireikä tehdä niin. Olenkin blogannut englanniksi jo kauan. Englanninkielisiä blogeja on tullut ja mennyt ja ainoaksi jäljelle on jäänyt Web Wanderer - www.henrihamalainen.com. Sinne olen kirjoittanut enemmän työhön liiittyviä asioita ja kirja-arvosteluja. Tarvitsinkin siis vielä tätä blogia, johon voin kirjoittaa mitä vain ja vieläpä Suomeksi.

Toisaalta blogiin ei ole kertynyt vielä kuin 5 kirjoitusta, mutta en ovat saaneet ihan hyvän vastaanoton. Lukijoita on käynyt ja erityisesti kirjoitukset ovat nostaneet jotain keskustelujakin, tosin Facebookin puolella. Lukijoiden määrä ei olekaan niin tärkeä minulle, vaan mahdollisuus nostaa itselleni tärkeitä asioita muiden tietoisuuteen. Päivittäisessä keskusteluissa harvoin aletaan keskustella mistään kovin erikoisista asioista, niin tätä kautta pääsen purkamaan sieluani haluamistani asioista.

Olen kehittänyt itselleni sopivan systeemin, jonka avulla uskon, että aiheita riittää tuleviksi vuosiksikin. Toivottavasti ensi uutena vuotena tämä katsaus oikeasti kertoo enemmän mistä täällä blogissa keskustellaan. Ja toivottavasti todellakin keskustellaan. Keskustelut ovat nimenomaan sitä mitä kaipaan.

Hyvää uutta vuotta kaikille ja ensi vuonna sitten paljon lisää ajatuksia.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

tiistai 17. joulukuuta 2013

Onko maailma vielä pelastettavissa - hillitäänkö kulutusta vai luotetaanko teknologiaan

Lähes jokainen aikuinen myöntää jo, että nykyisellä menolla tuhoamme rakkaan maapallomme.  Jo pitkän aikaa on etsitty erilaisia keinoja pelastaa maapallo. Toiset vannovat uusien kestävämpien energiamuotojen perään ja toiset taas haluavat siirtää ongelmaa ydinvoimalla. Maapallo on kuitenkin niin monimutkainen systeemi, että kukaan ei oikeasti voi tietää mitä se kestää ja miten mikäkin asia lopulta vaikuttaa.

Tämän vuoden aikana olen lukenut kahdesta hyvin erityyppisestä tulevaisuuden kuvasta. Ensimmäisessä luotetaan fuusioreaktorin tulevan pelastamaan energiatarpeen ja tekevän energiasta lähes ilmaisen ja äärettömän hyödykkeen. Toinen malli taas lähtee nykytilasta ja osoittaa, että maailmassa on oikeasti kulutusongelma, eikä erilaiset uusiutuvat energiamuodot paranna maapallon tilaa juurikaan, monesti jopa pahentavat.

Ensimmäisessä mallissa kyllä todetaan, että fuusiovoimala on aina ollut 30 vuoden päässä, mutta nyt se on oikeasti kolmenkymmenen vuoden päässä. Mallin pääajatus on se että sivilisaatiot määritellään energiakulutuksen mukaan ja sivilisaatiot luontaisesti kuluttuvat energiaa yhä vain enemmän, siksi siis ainoa mahdollisuus on kehittää tapa luoda energiaa tuhoamatta maapalloa.

Toinen malli taas heittää osin oikeutetustikin roskakoriin trendikkäät ajatukset tuulivoimasta, aurinkopaneeleista ja sähköautoista. Tuulivoimalla ei koskaan voida kattaa kuin ihan pieni osa maailman tarpeesta ja se tulee aina tarvitsemaan vierelleen hiiltä tai jotain muuta nopeaa energiatuotannon tasaajaa. Aurinkopaneeleiden tehokkuus ja valmistaminen yleiseen käyttöön on kyseenalaistettu moneen kertaan. On mahdollista myös vetää johtopäätös että kaikki valtiollisesti tuetut uudistuvan energian hankkeet laskevat kaiken energian hintaa ja itseasiassa siis lisäävät kulutusta. Sähköautojen kanssakin on olemassa väitteitä siitä että sähköautot ovat pahempia saastuttajia kokonaisuuden takia kuin öljyllä toimivat.

Toisen mallin pääajatus onkin, että paras tapa pelastaa maailma on hillitä syntyvyyttä. Vaikka tämä kuulostaakin Pentti Linkolan ajatuksille, niin hänen teostaan en lukenut. Tämä ajattelumaailma on kyllä helppo ymmärtää, koska yksittäisen ihmisen oikeuksia ja velvollisuuksia on erittäin vaikea karsia. Maailmasta on tulossa yhä vapaampi ja kulutus lisääntyy vaikka teknologia kehittyykin. Puhtaampien teknologioiden varaan luottaminen voikin tulla meille kalliiksi. Tässä mallissa siis parantamalla naisten asemaa maailmassa, syntyvyys kääntyisi laskuun ja maailma olisi ehkä vielä mahdollista pelastaa.

Esittämäni mallit ovat hyvin yksinkertaistettuja alkuperäisistä ja niissä on paljon enemmän sisältöä ja variaatioita kuin tässä esitin. Oma ajatukseni näistä on se, että toivon ensimmäisen tapahtuvan, koitan edesauttaa toisen toteutumista ja pelkään myös mahdollisuutta, että maapallo osaa suojella itse itseään erilaisten katastrofien avulla.

Olen tarkoituksella jättänyt linkittämättä artikkeleita väitteisiin. Artikkelit ovat aina kuitenkin poliittisesti värittyneitä ja parasta on koittaa lukea molempia puolia jotta voi määritellä oman kantansa. Kirjat joissa nämä mallit esiteltiin, haluan kuitenkin paljastaa: Ensimmäinen malli - Physics of the Future (kirja-arvosteluni tästä) ja toinen malli - Green Illusions (kirja-arvosteluni). Nämä sisältävät paljon muutakin, mutta nämä ajatukset pystyy niistä helposti poimimaan. Mahtavia kirjoja ovat molemmat ja lupaan ettette pety jos uhraatte aikanne niille.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

tiistai 26. marraskuuta 2013

Tyhmä kysyy, vielä tyhmempi ei kysy


Mieleeni muistui tarina reilun kymmenen vuoden takaa. Oltiin porukalla pelaamassa Aliasta, kaikki pelaajat olivat opiskelijoita osa yliopistolla osa ammattikorkeassa. Kaksi poikaa pelasti parina ja toiselle tuli selitettäväksi taloustieteen termi. Selitys meni jotenkin näin "se kun kaikilla menee tosi huonosti ja ihmiset menettää duunejaan ja ...". "Inflaatio!" toinen huusi välittömästi. Se oli oikein ja pojat jatkoi seuraavaan. Kenenkään ilme ei värähtänytkään.

Tässä oli kyseessä muutaman yksittäisen ihmisen yhteinen väärinymmärrys  kevyesti humaltuneena, mutta silti tämä hetki on jäänyt elävästi muistiin. Sen jälkeen olen kohtuullisen usein huomannut kuinka monet paljonkin käytetyt termit eivät kerro monille yhtään mitään. Keskusteluissa huomaa, että jotkut tippuvat kärryiltä tai käyttävät termejä ihan väärissä paikoissa.

Jostain syystä ihmisiin on syntynyt niin suuri häpeän pelko, että harva uskaltaa kysyä termeistä jotka toiset olettavat sinun tuntevan. Tämä tekee ihmisistä paljon tyhmempiä. Asioiden ymmärtäminen on tärkeämpää kuin hienojen sanojen ulkoa osaaminen.

Työelämässä tämä vielä korostuu. Siellä ei varsinkaan uskalleta kysyä, että mitä joku termi tarkoittaa. Sitten sivussa salaa googlataan ja koitetaan päästä kärryille. Lisäksi jotkut koittavat hyväksikäyttää tätä ja piilottavat osaamattomuutensa hienojen sanojen taakse. Kunnon osaajat osaavat aina kertoa asioista niin että kaikki muutkin ymmärtävät, ihan kaikki.

Lapset oppivat kysymällä "mitä tarkoittaa [joku]". Aikuisten pitäisi muistaa tämä myös. Tyhmät kysymykset eivät ole tyhmiä vaan joskus niitä kaikista viisaimpia. Niitä jotka avaavat keskustelun ihan uudelle tasolle. Niin usein ihmiset puhuvat jostain abstraktista asiasta yhdessä tarkoittaen ihan toista kuin toiset.

Koittakaapa itse. Ensi kerralla kun joku viljelee jotain hienoa termiä keskustelussa, niin kysykää, niin mitä sillä [x:llä] tarkoititkaan?

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

tiistai 19. marraskuuta 2013

Miksi kukaan tupakoi?

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tupakoimista. En mitenkään erityisesti vastusta tupakointia, mutta en vain ymmärrä sitä. Miksi kukaan ihminen tupakoi? Mitä siitä tupakoinnista oikein saa?

Itse olen elämässäni vetänyt ehkä 3-4 askillista röökiä. Yleensä seuraksi olen poltellut ja joskus pienempänä ihan kokeilun halusta. Koskaan en ole saanut tupakasta mitään irti. Se ei ole maistunut mitenkään hyvältä ja se ei ole oikeastaan vaikuttanut oloon mitenkään. Ainoastaan muutaman kerran olen saanut kauhean päänsäryn sen jälkeen.

Ymmärrän hyvin miksi ihmiset käyttää nuuskaa, alkoholia ja muita päihdyttäviä tuotteita. Niistä sentään tapahtuu jotain. Jotenkin ymmärrän jopa huumeidenkin käytön ennen tupakointia, en tosin hyväksy sitä haittavaikutusten takia, mutta ymmärrän, sillä siinä taitaa ainakin tapahtua jotain. Tupakasta saa vaan päänsäryn, pahan hajuisen hengityksen, huonon ihon ja lopulta keuhkosyövän. Ei kuulosta kaikkein houkuttelevimmalta yhdistelmältä.

Itse en ole ajatellut tupakointia trendikkäänä 2000-luvulla koskaan. Mikä ihme saa ihmiset tupakoimaan? Onko se lopettaminen vaan niin vaikeaa ja suurin osa tupakoijista on aloittanut aikana jolloin tupakointi oli vielä in? Tosin välillä näkee valitettavan nuoriakin polttajia. Aika monen olen nähnyt onnistuvan lopettamisessa ja nuorille sen lopettaminenkaan ei luulisi olevan se ongelma. Jotain omituisen houkuttelevaa siinä on jota en vaan ymmärrä.

Tarkoituksen ei ole loukata tupakoitsijoita. Oma on valintanne ja kehonne. Analyyttisenä ihmisenä vaan harmittaa kun en keksi selitystä tälle mielestäni täysin järjettömälle harrastukselle.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Ahkeruus ei ole hyve

Suomessa on aina arvostettu ahkeruutta. Pienestä pitäen lapset opetetaan siihen, että läksyt pitää tehdä ja kaikki muukin mitä käsketään. Tämä sitten siirtyy työelämään, jossa arvostetaan niitä ketkä hikihatussa vääntävät saadakseen heille määrätyt asiat tehdyksi sovitulla tavalla. Ahkeruutta arvostetaan aivan kuin se olisi menestyksen perusta.

Usein ahkeruus ja tehokkuus eivät yhdisty samaan henkilöön. On paljon ihmisiä ketkä ovat tehottomia, mutta silti ahkeria ja siksi arvostettuja. Varsinkin niin sanotuissa tietotyöläisissä, siis meissä joiden jäljiltä ei synny heti fyysisiä tuotteita, ahkeruutta pidetään erittäin tärkeänä. Niitä arvostetaan ketkä käyvät sovituissa palavereissa ja hoitavat kaikki heille annetut hommat mukisematta.

Suomi ei missään nimessä ole ahkeruuden arvostamisen suhteen mitenkään erityinen maa, mutta Suomalainen tunnollisuus tekee ahkeruudesta pahemman kuin monissa muissa maissa. Monissa maissa osataan sluibailla tarpeen mukaan vaikka arvostetaankin ahkeruutta tai ainakin näennäisahkeruutta, siis sitä että ollaan töissä tekemässä vaan jotain. Suomessa vaan koitetaan usein hoitaa kaikki mahdolliset hommat ja saatetaankin aiheuttaakin enemmän vahinkoa kuin hyötyä.

Suomessa on harvoja ihmisiä jotka uskaltavat olla tehokkaita. Tehokkuuden avain asioita on se, että tehdään vain asioita joiden tavoitteet ja tarkoitukset ymmärretään. Tietotyön tehokkuudessa on erityisen tärkeää myös kiireettömyys. Ajattelulle ja asioiden hoitamiselle pitää olla aikaa. Tietotyötä tehdään aina, myös silloin kun ei olla tekemässä jotain. Näkyvälle tekemiselle pitääkin osata sanoa ei ja olla tekemättä kaikkea mitä muut käskee.

Tehokkaimmat ihmiset ovat niitä ketkä osaavat keskittyä tärkeimpiin asioihin ja koko ajan koittavat oppia miten asiat voisi ensi kerralla hoitaa helpommin ja tehokkaammin. Tuntemistani tehokkaista ihmisistä osa myös tekee paljon töitä, mutta tehokkaasti eli ei tehokkuus aina tarkoita vähäisiä tunteja ja sluibailua.

Itselläni on käynyt tuuri, että on saanut tehdä töitä muutamien hyvin tehokkaiden ihmisten kanssa. Heiltä olen oppinut paljon tehokkuudesta. On tärkeä taito oppia, että voi kysyä miksi asioita tehdään ja niihin pitää voida saada hyvä vastaus. Ja muuten, "niin on aina tehty" ei ole hyvä vastaus.

Hyvänä ohjenuorana tehokkuuden parantamiseksi käyvät esimerkiksi tuntemattoman sotilaan vänrikki Koskelan sanat: "Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat."

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen