Blogitekstien Sanapilvi 2013

Joka vuosi olen tehnyt sanapilven kaikista blogeistani. Siinä eniten esiintyvät sanat näkyvät isommalla ja vähemmän pienemmällä. Olen poistanut tavanomaiset partikkelit ja muut täytesanat, jotta sanapilvi olisi vähän järkevämpi.

Tässä Toisaalta blogin sanapilvi vuosimallia 2013:

Muiden blogieni sanapilvet löytyvät täältä: Kurheilua ja Web Wanderer.

Hyvää uutta vuotta 2014 kaikille!


Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

Katsaus blogiin vuodelle 2013

Tämä blogi on ollut mielessäni jo tosi kauan. Ensimmäisen kerran aloitin Toisaalta blogin jo vuosia sitten. Silloin en ollut oikein varma mitä siihen halusin kirjoittaa, joten silloin se jäi lyhyeen. Halu kirjoittaa ajatuksiani on säilynyt ja bloggaus on ollut minulle se henkireikä tehdä niin. Olenkin blogannut englanniksi jo kauan. Englanninkielisiä blogeja on tullut ja mennyt ja ainoaksi jäljelle on jäänyt Web Wanderer - www.henrihamalainen.com. Sinne olen kirjoittanut enemmän työhön liiittyviä asioita ja kirja-arvosteluja. Tarvitsinkin siis vielä tätä blogia, johon voin kirjoittaa mitä vain ja vieläpä Suomeksi.

Toisaalta blogiin ei ole kertynyt vielä kuin 5 kirjoitusta, mutta en ovat saaneet ihan hyvän vastaanoton. Lukijoita on käynyt ja erityisesti kirjoitukset ovat nostaneet jotain keskustelujakin, tosin Facebookin puolella. Lukijoiden määrä ei olekaan niin tärkeä minulle, vaan mahdollisuus nostaa itselleni tärkeitä asioita muiden tietoisuuteen. Päivittäisessä keskusteluissa harvoin aletaan keskustella mistään kovin erikoisista asioista, niin tätä kautta pääsen purkamaan sieluani haluamistani asioista.

Olen kehittänyt itselleni sopivan systeemin, jonka avulla uskon, että aiheita riittää tuleviksi vuosiksikin. Toivottavasti ensi uutena vuotena tämä katsaus oikeasti kertoo enemmän mistä täällä blogissa keskustellaan. Ja toivottavasti todellakin keskustellaan. Keskustelut ovat nimenomaan sitä mitä kaipaan.

Hyvää uutta vuotta kaikille ja ensi vuonna sitten paljon lisää ajatuksia.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

Onko maailma vielä pelastettavissa - hillitäänkö kulutusta vai luotetaanko teknologiaan

Lähes jokainen aikuinen myöntää jo, että nykyisellä menolla tuhoamme rakkaan maapallomme.  Jo pitkän aikaa on etsitty erilaisia keinoja pelastaa maapallo. Toiset vannovat uusien kestävämpien energiamuotojen perään ja toiset taas haluavat siirtää ongelmaa ydinvoimalla. Maapallo on kuitenkin niin monimutkainen systeemi, että kukaan ei oikeasti voi tietää mitä se kestää ja miten mikäkin asia lopulta vaikuttaa.

Tämän vuoden aikana olen lukenut kahdesta hyvin erityyppisestä tulevaisuuden kuvasta. Ensimmäisessä luotetaan fuusioreaktorin tulevan pelastamaan energiatarpeen ja tekevän energiasta lähes ilmaisen ja äärettömän hyödykkeen. Toinen malli taas lähtee nykytilasta ja osoittaa, että maailmassa on oikeasti kulutusongelma, eikä erilaiset uusiutuvat energiamuodot paranna maapallon tilaa juurikaan, monesti jopa pahentavat.

Ensimmäisessä mallissa kyllä todetaan, että fuusiovoimala on aina ollut 30 vuoden päässä, mutta nyt se on oikeasti kolmenkymmenen vuoden päässä. Mallin pääajatus on se että sivilisaatiot määritellään energiakulutuksen mukaan ja sivilisaatiot luontaisesti kuluttuvat energiaa yhä vain enemmän, siksi siis ainoa mahdollisuus on kehittää tapa luoda energiaa tuhoamatta maapalloa.

Toinen malli taas heittää osin oikeutetustikin roskakoriin trendikkäät ajatukset tuulivoimasta, aurinkopaneeleista ja sähköautoista. Tuulivoimalla ei koskaan voida kattaa kuin ihan pieni osa maailman tarpeesta ja se tulee aina tarvitsemaan vierelleen hiiltä tai jotain muuta nopeaa energiatuotannon tasaajaa. Aurinkopaneeleiden tehokkuus ja valmistaminen yleiseen käyttöön on kyseenalaistettu moneen kertaan. On mahdollista myös vetää johtopäätös että kaikki valtiollisesti tuetut uudistuvan energian hankkeet laskevat kaiken energian hintaa ja itseasiassa siis lisäävät kulutusta. Sähköautojen kanssakin on olemassa väitteitä siitä että sähköautot ovat pahempia saastuttajia kokonaisuuden takia kuin öljyllä toimivat.

Toisen mallin pääajatus onkin, että paras tapa pelastaa maailma on hillitä syntyvyyttä. Vaikka tämä kuulostaakin Pentti Linkolan ajatuksille, niin hänen teostaan en lukenut. Tämä ajattelumaailma on kyllä helppo ymmärtää, koska yksittäisen ihmisen oikeuksia ja velvollisuuksia on erittäin vaikea karsia. Maailmasta on tulossa yhä vapaampi ja kulutus lisääntyy vaikka teknologia kehittyykin. Puhtaampien teknologioiden varaan luottaminen voikin tulla meille kalliiksi. Tässä mallissa siis parantamalla naisten asemaa maailmassa, syntyvyys kääntyisi laskuun ja maailma olisi ehkä vielä mahdollista pelastaa.

Esittämäni mallit ovat hyvin yksinkertaistettuja alkuperäisistä ja niissä on paljon enemmän sisältöä ja variaatioita kuin tässä esitin. Oma ajatukseni näistä on se, että toivon ensimmäisen tapahtuvan, koitan edesauttaa toisen toteutumista ja pelkään myös mahdollisuutta, että maapallo osaa suojella itse itseään erilaisten katastrofien avulla.

Olen tarkoituksella jättänyt linkittämättä artikkeleita väitteisiin. Artikkelit ovat aina kuitenkin poliittisesti värittyneitä ja parasta on koittaa lukea molempia puolia jotta voi määritellä oman kantansa. Kirjat joissa nämä mallit esiteltiin, haluan kuitenkin paljastaa: Ensimmäinen malli - Physics of the Future (kirja-arvosteluni tästä) ja toinen malli - Green Illusions (kirja-arvosteluni). Nämä sisältävät paljon muutakin, mutta nämä ajatukset pystyy niistä helposti poimimaan. Mahtavia kirjoja ovat molemmat ja lupaan ettette pety jos uhraatte aikanne niille.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

Tyhmä kysyy, vielä tyhmempi ei kysy

Mieleeni muistui tarina reilun kymmenen vuoden takaa. Oltiin porukalla pelaamassa Aliasta, kaikki pelaajat olivat opiskelijoita osa yliopistolla osa ammattikorkeassa. Kaksi poikaa pelasti parina ja toiselle tuli selitettäväksi taloustieteen termi. Selitys meni jotenkin näin "se kun kaikilla menee tosi huonosti ja ihmiset menettää duunejaan ja ...". "Inflaatio!" toinen huusi välittömästi. Se oli oikein ja pojat jatkoi seuraavaan. Kenenkään ilme ei värähtänytkään.

Tässä oli kyseessä muutaman yksittäisen ihmisen yhteinen väärinymmärrys  kevyesti humaltuneena, mutta silti tämä hetki on jäänyt elävästi muistiin. Sen jälkeen olen kohtuullisen usein huomannut kuinka monet paljonkin käytetyt termit eivät kerro monille yhtään mitään. Keskusteluissa huomaa, että jotkut tippuvat kärryiltä tai käyttävät termejä ihan väärissä paikoissa.

Jostain syystä ihmisiin on syntynyt niin suuri häpeän pelko, että harva uskaltaa kysyä termeistä jotka toiset olettavat sinun tuntevan. Tämä tekee ihmisistä paljon tyhmempiä. Asioiden ymmärtäminen on tärkeämpää kuin hienojen sanojen ulkoa osaaminen.

Työelämässä tämä vielä korostuu. Siellä ei varsinkaan uskalleta kysyä, että mitä joku termi tarkoittaa. Sitten sivussa salaa googlataan ja koitetaan päästä kärryille. Lisäksi jotkut koittavat hyväksikäyttää tätä ja piilottavat osaamattomuutensa hienojen sanojen taakse. Kunnon osaajat osaavat aina kertoa asioista niin että kaikki muutkin ymmärtävät, ihan kaikki.

Lapset oppivat kysymällä "mitä tarkoittaa [joku]". Aikuisten pitäisi muistaa tämä myös. Tyhmät kysymykset eivät ole tyhmiä vaan joskus niitä kaikista viisaimpia. Niitä jotka avaavat keskustelun ihan uudelle tasolle. Niin usein ihmiset puhuvat jostain abstraktista asiasta yhdessä tarkoittaen ihan toista kuin toiset.

Koittakaapa itse. Ensi kerralla kun joku viljelee jotain hienoa termiä keskustelussa, niin kysykää, niin mitä sillä [x:llä] tarkoititkaan?

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

Miksi kukaan tupakoi?

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tupakoimista. En mitenkään erityisesti vastusta tupakointia, mutta en vain ymmärrä sitä. Miksi kukaan ihminen tupakoi? Mitä siitä tupakoinnista oikein saa?

Itse olen elämässäni vetänyt ehkä 3-4 askillista röökiä. Yleensä seuraksi olen poltellut ja joskus pienempänä ihan kokeilun halusta. Koskaan en ole saanut tupakasta mitään irti. Se ei ole maistunut mitenkään hyvältä ja se ei ole oikeastaan vaikuttanut oloon mitenkään. Ainoastaan muutaman kerran olen saanut kauhean päänsäryn sen jälkeen.

Ymmärrän hyvin miksi ihmiset käyttää nuuskaa, alkoholia ja muita päihdyttäviä tuotteita. Niistä sentään tapahtuu jotain. Jotenkin ymmärrän jopa huumeidenkin käytön ennen tupakointia, en tosin hyväksy sitä haittavaikutusten takia, mutta ymmärrän, sillä siinä taitaa ainakin tapahtua jotain. Tupakasta saa vaan päänsäryn, pahan hajuisen hengityksen, huonon ihon ja lopulta keuhkosyövän. Ei kuulosta kaikkein houkuttelevimmalta yhdistelmältä.

Itse en ole ajatellut tupakointia trendikkäänä 2000-luvulla koskaan. Mikä ihme saa ihmiset tupakoimaan? Onko se lopettaminen vaan niin vaikeaa ja suurin osa tupakoijista on aloittanut aikana jolloin tupakointi oli vielä in? Tosin välillä näkee valitettavan nuoriakin polttajia. Aika monen olen nähnyt onnistuvan lopettamisessa ja nuorille sen lopettaminenkaan ei luulisi olevan se ongelma. Jotain omituisen houkuttelevaa siinä on jota en vaan ymmärrä.

Tarkoituksen ei ole loukata tupakoitsijoita. Oma on valintanne ja kehonne. Analyyttisenä ihmisenä vaan harmittaa kun en keksi selitystä tälle mielestäni täysin järjettömälle harrastukselle.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

Ahkeruus ei ole hyve

Suomessa on aina arvostettu ahkeruutta. Pienestä pitäen lapset opetetaan siihen, että läksyt pitää tehdä ja kaikki muukin mitä käsketään. Tämä sitten siirtyy työelämään, jossa arvostetaan niitä ketkä hikihatussa vääntävät saadakseen heille määrätyt asiat tehdyksi sovitulla tavalla. Ahkeruutta arvostetaan aivan kuin se olisi menestyksen perusta.

Usein ahkeruus ja tehokkuus eivät yhdisty samaan henkilöön. On paljon ihmisiä ketkä ovat tehottomia, mutta silti ahkeria ja siksi arvostettuja. Varsinkin niin sanotuissa tietotyöläisissä, siis meissä joiden jäljiltä ei synny heti fyysisiä tuotteita, ahkeruutta pidetään erittäin tärkeänä. Niitä arvostetaan ketkä käyvät sovituissa palavereissa ja hoitavat kaikki heille annetut hommat mukisematta.

Suomi ei missään nimessä ole ahkeruuden arvostamisen suhteen mitenkään erityinen maa, mutta Suomalainen tunnollisuus tekee ahkeruudesta pahemman kuin monissa muissa maissa. Monissa maissa osataan sluibailla tarpeen mukaan vaikka arvostetaankin ahkeruutta tai ainakin näennäisahkeruutta, siis sitä että ollaan töissä tekemässä vaan jotain. Suomessa vaan koitetaan usein hoitaa kaikki mahdolliset hommat ja saatetaankin aiheuttaakin enemmän vahinkoa kuin hyötyä.

Suomessa on harvoja ihmisiä jotka uskaltavat olla tehokkaita. Tehokkuuden avain asioita on se, että tehdään vain asioita joiden tavoitteet ja tarkoitukset ymmärretään. Tietotyön tehokkuudessa on erityisen tärkeää myös kiireettömyys. Ajattelulle ja asioiden hoitamiselle pitää olla aikaa. Tietotyötä tehdään aina, myös silloin kun ei olla tekemässä jotain. Näkyvälle tekemiselle pitääkin osata sanoa ei ja olla tekemättä kaikkea mitä muut käskee.

Tehokkaimmat ihmiset ovat niitä ketkä osaavat keskittyä tärkeimpiin asioihin ja koko ajan koittavat oppia miten asiat voisi ensi kerralla hoitaa helpommin ja tehokkaammin. Tuntemistani tehokkaista ihmisistä osa myös tekee paljon töitä, mutta tehokkaasti eli ei tehokkuus aina tarkoita vähäisiä tunteja ja sluibailua.

Itselläni on käynyt tuuri, että on saanut tehdä töitä muutamien hyvin tehokkaiden ihmisten kanssa. Heiltä olen oppinut paljon tehokkuudesta. On tärkeä taito oppia, että voi kysyä miksi asioita tehdään ja niihin pitää voida saada hyvä vastaus. Ja muuten, "niin on aina tehty" ei ole hyvä vastaus.

Hyvänä ohjenuorana tehokkuuden parantamiseksi käyvät esimerkiksi tuntemattoman sotilaan vänrikki Koskelan sanat: "Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat."

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

Noppa on heitetty

Taas kerran uusi blogi. Tämä taitaa olla jo seitsemäs tai kahdeksas blogi jonka aloitan. Edellisistä yrityksistä kaksi blogia on jäänyt aktiiviseen käyttöön. Loput ovat kuolleet pois, koska olen yrittänyt kirjoittaa liaan suppeasta alueesta ja tekstiä ei ole vaan riittänyt.

Nimeäni kantava henrihamalainen.com on englanninkielinen blogini, jossa tänä vuonna olen pääasiassa kirjoittunut arvosteluja lukemistani kirjoista. Kirjoitan sinne epäsäännöllisesti myös muista työhöni suoraan
liittyvistä tai yleensä mielenkiintoisista ilmiöistä.

Toinen aktiivinen blogini liittyy kuntoiluun ja urheiluun. Se kantaa nimeä kurheilua. Siellä kerron kuntoiluharrastuksistani ja treenamisesta kohti uusia haasteita. Silloin tällöin kirjoitan myös yleisemmin
urheilusta tai urheiluvälineistä.

Miksi siis vielä yksi blogi? Monesti olen haudutellut kirjoituksia yhteiskunnallisista ilmiöistä ja ihmisten käytöksistä. Muutamia kertojan olinkin kirjoittanut niistä englanniksi, mutta ne eivät oikein toimi hyvin muun maalaisille lukijoille. Siksi siis haluan kirjoittaa niistä suomeksi ja Suomalaisille. Listallani on jo monia otsikoita joista tulen kirjoittamaan. Mukana muun muassa tupakoinnin järjettömyys, kuinka ahkeruutta arvostetaan aivan liikaa ja vastaavia epäkohtia Suomalaisessa elämän menossa.

Rakastan kirjoittamista ja haluasin kirjoittaa paljon enemmän kuin kirjoitan nykyään. Prioriteettini ovat kuitenkin oman ja perheen hyvinvoinnissa, niin kirjoittamiselle ei aina löydy tarpeeksi aikaa. Olen kirjoittanut noin 100 blogipostauksen tahtia jo useamman vuoden. Toivon mukana vähän pystyisin sitä lisäämään, niin että tännekin ilmestyisi joka viikko jotain uusia ajatuksia. Joka tapauksessa tämä ei tule jäämään yhden postauksen blokiksi, vaan perustin tämän vasta pitkän harkinnan jälkeen ja uskon että minulla riittää tänne asiaa.

Tervetuloa lukemaan.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen