tiistai 26. marraskuuta 2013

Tyhmä kysyy, vielä tyhmempi ei kysy


Mieleeni muistui tarina reilun kymmenen vuoden takaa. Oltiin porukalla pelaamassa Aliasta, kaikki pelaajat olivat opiskelijoita osa yliopistolla osa ammattikorkeassa. Kaksi poikaa pelasti parina ja toiselle tuli selitettäväksi taloustieteen termi. Selitys meni jotenkin näin "se kun kaikilla menee tosi huonosti ja ihmiset menettää duunejaan ja ...". "Inflaatio!" toinen huusi välittömästi. Se oli oikein ja pojat jatkoi seuraavaan. Kenenkään ilme ei värähtänytkään.

Tässä oli kyseessä muutaman yksittäisen ihmisen yhteinen väärinymmärrys  kevyesti humaltuneena, mutta silti tämä hetki on jäänyt elävästi muistiin. Sen jälkeen olen kohtuullisen usein huomannut kuinka monet paljonkin käytetyt termit eivät kerro monille yhtään mitään. Keskusteluissa huomaa, että jotkut tippuvat kärryiltä tai käyttävät termejä ihan väärissä paikoissa.

Jostain syystä ihmisiin on syntynyt niin suuri häpeän pelko, että harva uskaltaa kysyä termeistä jotka toiset olettavat sinun tuntevan. Tämä tekee ihmisistä paljon tyhmempiä. Asioiden ymmärtäminen on tärkeämpää kuin hienojen sanojen ulkoa osaaminen.

Työelämässä tämä vielä korostuu. Siellä ei varsinkaan uskalleta kysyä, että mitä joku termi tarkoittaa. Sitten sivussa salaa googlataan ja koitetaan päästä kärryille. Lisäksi jotkut koittavat hyväksikäyttää tätä ja piilottavat osaamattomuutensa hienojen sanojen taakse. Kunnon osaajat osaavat aina kertoa asioista niin että kaikki muutkin ymmärtävät, ihan kaikki.

Lapset oppivat kysymällä "mitä tarkoittaa [joku]". Aikuisten pitäisi muistaa tämä myös. Tyhmät kysymykset eivät ole tyhmiä vaan joskus niitä kaikista viisaimpia. Niitä jotka avaavat keskustelun ihan uudelle tasolle. Niin usein ihmiset puhuvat jostain abstraktista asiasta yhdessä tarkoittaen ihan toista kuin toiset.

Koittakaapa itse. Ensi kerralla kun joku viljelee jotain hienoa termiä keskustelussa, niin kysykää, niin mitä sillä [x:llä] tarkoititkaan?

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

tiistai 19. marraskuuta 2013

Miksi kukaan tupakoi?

Mä en ole koskaan ymmärtänyt tupakoimista. En mitenkään erityisesti vastusta tupakointia, mutta en vain ymmärrä sitä. Miksi kukaan ihminen tupakoi? Mitä siitä tupakoinnista oikein saa?

Itse olen elämässäni vetänyt ehkä 3-4 askillista röökiä. Yleensä seuraksi olen poltellut ja joskus pienempänä ihan kokeilun halusta. Koskaan en ole saanut tupakasta mitään irti. Se ei ole maistunut mitenkään hyvältä ja se ei ole oikeastaan vaikuttanut oloon mitenkään. Ainoastaan muutaman kerran olen saanut kauhean päänsäryn sen jälkeen.

Ymmärrän hyvin miksi ihmiset käyttää nuuskaa, alkoholia ja muita päihdyttäviä tuotteita. Niistä sentään tapahtuu jotain. Jotenkin ymmärrän jopa huumeidenkin käytön ennen tupakointia, en tosin hyväksy sitä haittavaikutusten takia, mutta ymmärrän, sillä siinä taitaa ainakin tapahtua jotain. Tupakasta saa vaan päänsäryn, pahan hajuisen hengityksen, huonon ihon ja lopulta keuhkosyövän. Ei kuulosta kaikkein houkuttelevimmalta yhdistelmältä.

Itse en ole ajatellut tupakointia trendikkäänä 2000-luvulla koskaan. Mikä ihme saa ihmiset tupakoimaan? Onko se lopettaminen vaan niin vaikeaa ja suurin osa tupakoijista on aloittanut aikana jolloin tupakointi oli vielä in? Tosin välillä näkee valitettavan nuoriakin polttajia. Aika monen olen nähnyt onnistuvan lopettamisessa ja nuorille sen lopettaminenkaan ei luulisi olevan se ongelma. Jotain omituisen houkuttelevaa siinä on jota en vaan ymmärrä.

Tarkoituksen ei ole loukata tupakoitsijoita. Oma on valintanne ja kehonne. Analyyttisenä ihmisenä vaan harmittaa kun en keksi selitystä tälle mielestäni täysin järjettömälle harrastukselle.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Ahkeruus ei ole hyve

Suomessa on aina arvostettu ahkeruutta. Pienestä pitäen lapset opetetaan siihen, että läksyt pitää tehdä ja kaikki muukin mitä käsketään. Tämä sitten siirtyy työelämään, jossa arvostetaan niitä ketkä hikihatussa vääntävät saadakseen heille määrätyt asiat tehdyksi sovitulla tavalla. Ahkeruutta arvostetaan aivan kuin se olisi menestyksen perusta.

Usein ahkeruus ja tehokkuus eivät yhdisty samaan henkilöön. On paljon ihmisiä ketkä ovat tehottomia, mutta silti ahkeria ja siksi arvostettuja. Varsinkin niin sanotuissa tietotyöläisissä, siis meissä joiden jäljiltä ei synny heti fyysisiä tuotteita, ahkeruutta pidetään erittäin tärkeänä. Niitä arvostetaan ketkä käyvät sovituissa palavereissa ja hoitavat kaikki heille annetut hommat mukisematta.

Suomi ei missään nimessä ole ahkeruuden arvostamisen suhteen mitenkään erityinen maa, mutta Suomalainen tunnollisuus tekee ahkeruudesta pahemman kuin monissa muissa maissa. Monissa maissa osataan sluibailla tarpeen mukaan vaikka arvostetaankin ahkeruutta tai ainakin näennäisahkeruutta, siis sitä että ollaan töissä tekemässä vaan jotain. Suomessa vaan koitetaan usein hoitaa kaikki mahdolliset hommat ja saatetaankin aiheuttaakin enemmän vahinkoa kuin hyötyä.

Suomessa on harvoja ihmisiä jotka uskaltavat olla tehokkaita. Tehokkuuden avain asioita on se, että tehdään vain asioita joiden tavoitteet ja tarkoitukset ymmärretään. Tietotyön tehokkuudessa on erityisen tärkeää myös kiireettömyys. Ajattelulle ja asioiden hoitamiselle pitää olla aikaa. Tietotyötä tehdään aina, myös silloin kun ei olla tekemässä jotain. Näkyvälle tekemiselle pitääkin osata sanoa ei ja olla tekemättä kaikkea mitä muut käskee.

Tehokkaimmat ihmiset ovat niitä ketkä osaavat keskittyä tärkeimpiin asioihin ja koko ajan koittavat oppia miten asiat voisi ensi kerralla hoitaa helpommin ja tehokkaammin. Tuntemistani tehokkaista ihmisistä osa myös tekee paljon töitä, mutta tehokkaasti eli ei tehokkuus aina tarkoita vähäisiä tunteja ja sluibailua.

Itselläni on käynyt tuuri, että on saanut tehdä töitä muutamien hyvin tehokkaiden ihmisten kanssa. Heiltä olen oppinut paljon tehokkuudesta. On tärkeä taito oppia, että voi kysyä miksi asioita tehdään ja niihin pitää voida saada hyvä vastaus. Ja muuten, "niin on aina tehty" ei ole hyvä vastaus.

Hyvänä ohjenuorana tehokkuuden parantamiseksi käyvät esimerkiksi tuntemattoman sotilaan vänrikki Koskelan sanat: "Asialliset hommat suoritetaan, muuten ollaan kuin Ellun kanat."

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen

lauantai 9. marraskuuta 2013

Noppa on heitetty

Taas kerran uusi blogi. Tämä taitaa olla jo seitsemäs tai kahdeksas blogi jonka aloitan. Edellisistä yrityksistä kaksi blogia on jäänyt aktiiviseen käyttöön. Loput ovat kuolleet pois, koska olen yrittänyt kirjoittaa liaan suppeasta alueesta ja tekstiä ei ole vaan riittänyt.

Nimeäni kantava henrihamalainen.com on englanninkielinen blogini, jossa tänä vuonna olen pääasiassa kirjoittunut arvosteluja lukemistani kirjoista. Kirjoitan sinne epäsäännöllisesti myös muista työhöni suoraan
liittyvistä tai yleensä mielenkiintoisista ilmiöistä.

Toinen aktiivinen blogini liittyy kuntoiluun ja urheiluun. Se kantaa nimeä kurheilua. Siellä kerron kuntoiluharrastuksistani ja treenamisesta kohti uusia haasteita. Silloin tällöin kirjoitan myös yleisemmin
urheilusta tai urheiluvälineistä.

Miksi siis vielä yksi blogi? Monesti olen haudutellut kirjoituksia yhteiskunnallisista ilmiöistä ja ihmisten käytöksistä. Muutamia kertojan olinkin kirjoittanut niistä englanniksi, mutta ne eivät oikein toimi hyvin muun maalaisille lukijoille. Siksi siis haluan kirjoittaa niistä suomeksi ja Suomalaisille. Listallani on jo monia otsikoita joista tulen kirjoittamaan. Mukana muun muassa tupakoinnin järjettömyys, kuinka ahkeruutta arvostetaan aivan liikaa ja vastaavia epäkohtia Suomalaisessa elämän menossa.

Rakastan kirjoittamista ja haluasin kirjoittaa paljon enemmän kuin kirjoitan nykyään. Prioriteettini ovat kuitenkin oman ja perheen hyvinvoinnissa, niin kirjoittamiselle ei aina löydy tarpeeksi aikaa. Olen kirjoittanut noin 100 blogipostauksen tahtia jo useamman vuoden. Toivon mukana vähän pystyisin sitä lisäämään, niin että tännekin ilmestyisi joka viikko jotain uusia ajatuksia. Joka tapauksessa tämä ei tule jäämään yhden postauksen blokiksi, vaan perustin tämän vasta pitkän harkinnan jälkeen ja uskon että minulla riittää tänne asiaa.

Tervetuloa lukemaan.

Tämän tekstin on kirjoittanut +Henri Hämäläinen